Kärhöjen kukintaa

Jalokärhöt ovat yksi kesän ihanuuksista. Niiden kukintaa odottaa ja sitten sitä saakin ihailla tosi pitkään.

Onneksi on tullut istutettua niitä muutama pihaan. Kaksi kärhöä on jo muutaman vuoden vanhempia ja kaksi on ihan uutukaista vasta tänä vuonna istutettu.
Ne kaksi vanhempaa on jo täyttäneet oman tukensa. Toinen peittää sen ihan kokonaan ja on jo pari kertaa melkein kaatanut tukensa. Toinen taas on niillä main mahtuuko enää nykyiseen tukeen, joka on hitsattu taotuista rautakoristeista. Varmaan tulisi keksiä vähän listätukea kummallekin ensi kesänä.

Nämä kaksi uudempaa kärhöä on istutettu pergolan pylväisiin. Siinä niillä riittää tilaa kasvaa ja toivottavasti yltävät joskus pergolan kattorakenteisiin asti.

Kärhöt on siitä kivoja, että eivät pahemmin hoitoa kaipaa kunhan ovat sopivassa paikassa kasvamassa. Olen jostain kuullut, että juurella tulee olla jokin varjostava suojakasvi ja sitten vettä saa olla kuin olisi suohon istutettu. Siinä istutusmontussa onkin kaivamista, kun juuripaakku pitäisi upottaa ainakin puolen metrin syvyyteen. Silloin kärhö selviää talvesta parhaiten. Vaikka maanpäälliset versot paleltuvat, niin juuresta kasvaa uusia versoja seuraavana vuonna.

Tänä kesänä istutettu kärhö pergolan tolpan juuressa

Vanhempi kärhö peittää tukensa kokonaan

Nuppuja riittää tässä vanhemmassa kärhössä

Mikkelin kenkävero

Kävimme lomareissulla Mikkelin Kenkäverossa, jossa on vanha pappilan pihapiiri ja käsityö myymälöitä. Pappilan puutarhassa oli hyviä ideoita myös kotipihalle toteutettavaksi.

Pihassa oli aitan kupeessa puusta tehty harva aita, jossa kasvoi villiviini. Ajattelin, että tätä tapaa voisi joskus käyttää rajaamaan omaa pihaa pienemmiksi tiloiksi.

Kenkävero: Villiviiniä aidanteena

Tämän kevyen aidan vieressä oli kivi, joka oli saanut sammaloitua, ja siihen oli laitettu kivikkokasveja keskelle. Kaunista ja yksinkertaista. Joskus vähemmän on enemmän. Tällaista kiveä ei kyllä saa kotipihalle, mutta ideaa voi hyödyntää jonkin muun kiven koloon.

Kenkäveron sammaloitunut kivi ja kivikkoistutus

Kenkäverossa oli laitettu muutama löysäksi spiraaliksi taivutettu harjateräs koristeeksi perennapenkkiin. Huomaa vielä, että harjateräksen pää oli käännetty mutkalle, ettei ole vaarallisen terävä piikki. Olen huomannut muissakin paikoissa, että harjateräksestä voi kehitellä vaikka mitä.  Voi laittaa niitä vaikka ilman spiraaliakin eri tasolle vaakatason suunnassa. Tällaisia asetelmia voisi myös joskus kehitellä omaan pihaan.

Kenkävero: harjaterästä spiraalina perennapenkissä

Kenkäverossa oli myös hyvä valikoima kaikenlaisia maatiaisperennoja kasvamassa. Osassa oli myös nimikyltit näkyvillä. Yritin bongata sieltä kasveja, mitä haluaisi laittaa omaan pihaan. Tällaisia ainakin voisi kasvatella jonain tulevana vuonna: Keltakatkero (gentiana lutena) ja Iisoppi (hyssopus officinalis). Palavaa rakkautta olen jo pariin otteeseen yrittänyt siemenestä kasvattaa mutta jostain syystä ei ole vielä kunnon taimia kasvanut. Malvikkia ja punaista Palavaa rakkautta oli Kenkäverossa kasvamassa yhdessä. Vaalean ja kirkkaanpunainen on oikeastaan ihan nätti yhdistelmä, jota ei itse olisi keksinytkään.

Kenkävero: Malvikki ja palavarakkaus kasvavat sulassa sovussa

Ruusu on kukista kaunein

Ruusut on niin ihania 💚💛💜. Niitä ei ole ikinä liikaa. Viime kesän lopussa innostuin istuttamaan niitä oikein urakalla. Harmi vaan, että osa istutetuista jalo ruusuista ei selvinnyt talvesta. No, se on aina riski, jonka tietää etukäteen niiden kohdalla.

Osa ruusuista sentään selvisi talvesta ja ne ovat kukkineet ihan mukavasti 😻. Kuuma sää varmaan suosii ruusuja. Joillekin muille se on ollut hankalampi. Lumipalloheisi menetti kukintansa, kun siihen iski joku tuholainen varmaan kuumuuden takia. Ruusuilla ei onneksi ole sitä ongelmaa.

Istutin viime vuonna yhden pensasruusun, joka on virolainen tarhakurtturuusu Rosa 'Risausma'. Laitoin kaksi köynnösruusua pergolan tolppiin kiipeämään, toinen on vaaleanpunainen 'Camelot', joka myös selvisi talvesta. Sen roosissa kukissa on toista tummempaa sävyä kuin pirskoteltuna pinnassa. Toivottavasti tämä köynnösruusu joskus kiipeää ylös asti tolppaa pitkin pergolan kattoon.
Toinen istutetuista köynnösruusuista oli nimensä mukaisesti ihanan lumenvalkoinen 'Schneewitttchen Iceberg' mutta se ei ole lähtenyt kasvuun talven jälkeen 😾.

Jaloruusuja istutin silloin viime kesänä kolmea eri väriä: aprikoosi, keltainen ja kermanvalkoinen. Ainoastaan yksi näistä jaloruusuista, aprikoosin värinen, selvisi talven yli. Se on kyllä niin pienikin vielä ettei kovin hyvin selvinnyt sekään vaikka elossa onkin. Pitääkin tarkistaa, jos ostopaikoissa olisi ollut kasvuunlähtö takuu ja olisi vielä kuititkin jossain tallessa näistä kuolleista ruusun aluista 😼.

Pergolan tolpan juurella köynnösruusu