Mikkelin kenkävero

Kävimme lomareissulla Mikkelin Kenkäverossa, jossa on vanha pappilan pihapiiri ja käsityö myymälöitä. Pappilan puutarhassa oli hyviä ideoita myös kotipihalle toteutettavaksi.

Pihassa oli aitan kupeessa puusta tehty harva aita, jossa kasvoi villiviini. Ajattelin, että tätä tapaa voisi joskus käyttää rajaamaan omaa pihaa pienemmiksi tiloiksi.

Kenkävero: Villiviiniä aidanteena

Tämän kevyen aidan vieressä oli kivi, joka oli saanut sammaloitua, ja siihen oli laitettu kivikkokasveja keskelle. Kaunista ja yksinkertaista. Joskus vähemmän on enemmän. Tällaista kiveä ei kyllä saa kotipihalle, mutta ideaa voi hyödyntää jonkin muun kiven koloon.

Kenkäveron sammaloitunut kivi ja kivikkoistutus

Kenkäverossa oli laitettu muutama löysäksi spiraaliksi taivutettu harjateräs koristeeksi perennapenkkiin. Huomaa vielä, että harjateräksen pää oli käännetty mutkalle, ettei ole vaarallisen terävä piikki. Olen huomannut muissakin paikoissa, että harjateräksestä voi kehitellä vaikka mitä.  Voi laittaa niitä vaikka ilman spiraaliakin eri tasolle vaakatason suunnassa. Tällaisia asetelmia voisi myös joskus kehitellä omaan pihaan.

Kenkävero: harjaterästä spiraalina perennapenkissä

Kenkäverossa oli myös hyvä valikoima kaikenlaisia maatiaisperennoja kasvamassa. Osassa oli myös nimikyltit näkyvillä. Yritin bongata sieltä kasveja, mitä haluaisi laittaa omaan pihaan. Tällaisia ainakin voisi kasvatella jonain tulevana vuonna: Keltakatkero (gentiana lutena) ja Iisoppi (hyssopus officinalis). Palavaa rakkautta olen jo pariin otteeseen yrittänyt siemenestä kasvattaa mutta jostain syystä ei ole vielä kunnon taimia kasvanut. Malvikkia ja punaista Palavaa rakkautta oli Kenkäverossa kasvamassa yhdessä. Vaalean ja kirkkaanpunainen on oikeastaan ihan nätti yhdistelmä, jota ei itse olisi keksinytkään.

Kenkävero: Malvikki ja palavarakkaus kasvavat sulassa sovussa

Ruusu on kukista kaunein

Ruusut on niin ihania 💚💛💜. Niitä ei ole ikinä liikaa. Viime kesän lopussa innostuin istuttamaan niitä oikein urakalla. Harmi vaan, että osa istutetuista jalo ruusuista ei selvinnyt talvesta. No, se on aina riski, jonka tietää etukäteen niiden kohdalla.

Osa ruusuista sentään selvisi talvesta ja ne ovat kukkineet ihan mukavasti 😻. Kuuma sää varmaan suosii ruusuja. Joillekin muille se on ollut hankalampi. Lumipalloheisi menetti kukintansa, kun siihen iski joku tuholainen varmaan kuumuuden takia. Ruusuilla ei onneksi ole sitä ongelmaa.

Istutin viime vuonna yhden pensasruusun, joka on virolainen tarhakurtturuusu Rosa 'Risausma'. Laitoin kaksi köynnösruusua pergolan tolppiin kiipeämään, toinen on vaaleanpunainen 'Camelot', joka myös selvisi talvesta. Sen roosissa kukissa on toista tummempaa sävyä kuin pirskoteltuna pinnassa. Toivottavasti tämä köynnösruusu joskus kiipeää ylös asti tolppaa pitkin pergolan kattoon.
Toinen istutetuista köynnösruusuista oli nimensä mukaisesti ihanan lumenvalkoinen 'Schneewitttchen Iceberg' mutta se ei ole lähtenyt kasvuun talven jälkeen 😾.

Jaloruusuja istutin silloin viime kesänä kolmea eri väriä: aprikoosi, keltainen ja kermanvalkoinen. Ainoastaan yksi näistä jaloruusuista, aprikoosin värinen, selvisi talven yli. Se on kyllä niin pienikin vielä ettei kovin hyvin selvinnyt sekään vaikka elossa onkin. Pitääkin tarkistaa, jos ostopaikoissa olisi ollut kasvuunlähtö takuu ja olisi vielä kuititkin jossain tallessa näistä kuolleista ruusun aluista 😼.

Pergolan tolpan juurella köynnösruusu

Akileijat ja sinipiikkiputki

Oli kiva yllätys, kun olin ilmeisesti laittanut sinipiikkiputken siemeniä kasvamaan kukkapenkkiin 😼. Tänä kesänä sieltä sitten nousi yksi iso varsi. Onneksi jätin kasvamaan, enkä kitkenyt alkuvaiheessa.
Lopulta oli ihan komean värinen ja mehiläiset tykkäsivät kovasti.

Sinipiikkiputki kasvoi yllättäen penkistä

Akileijat ovat jännän näköisiä, kuin pikku raketteja 😸. Niiden värit vaihtelevat ja ilmeisesti pölyttyvät keskenään ja väri voi muuttua. Tämän kesän värimaailma on aika keltavoittoista.

Akileija kukki pitkään

Hieno muoto

Värien sekoitusta

Cossus Cossus

Aina löytyy uusia ötököitä ihmeteltäväksi. Tällainen laji näkyi ensi kertaa kelopuusta tehtyjen porrasaskelmien luona 😺. Varmaan kelon lahompi osa houkutteli tämän puuntuhooja (lat. Cossus cossus) perhosen munimaan. Eli jossain vaiheessa vois olla isoja toukkia näkösällä..

Cossus cossus peukaloon verrattuna 🐛

Komea perhonen

Pionien kukintaa

Kyllä pionit ovat kauniita 💖. Niitä on mukava olla vaikka useampi kun erilaisia lajeja löytyy vaikka millä mitalla. Pionit kukkivat monessa erässä riippuen kasvupaikasta. Osa oli parhaimmillaan heti juhannuksen jälkeen, osa meni viikon pari myöhemmäksi. Kuiva ja kuuma alkukesä ei onneksi kauheasti verottanut näitä suht nuoria pioneja 😸.

Lehtosalvian kanssa samassa penkissä

Nuori pioni siirretty viime kesänä

Myöhimpään kukkinut pioni

Kesätuulen liehutellessa

Kesäkimppuja

Pikkukimppu

Kesäkukkia on mukava laittaa maljakkoon 😻. Maljakon valinnassa voi käyttää luovuutta. Alla kuva vanhaan peltipurkkiin ja kastelukannuun kerätyistä kukista 💐. Laitoin näiden sisään lasipurkin tai muovitölkin vesiastiaksi kimpulle.

Peltipurkki ja vanha kannu kukkamaljakkoinna

Juhannuksena kerätty malvikki ja lehtosalvia kimppu pysyi kauniina parikin viikkoa. Jotkin kimput on suht lyhytikäisiä, mutta eihän niiden kerääminen paljon vaadi ja saa silmäniloa hetkeksi.

Malva ja lehtosalvia kimppu kesädrinksu Pimm's

Harjaneilikkaa yltäkyllin

Harjaneilikka on säilynyt hyvin itsekylväytyen penkissään. Sen kasvusto vaan laajenee ja tuuheutuu kesä kesän jälkeen. Sehän on kaksivuotinen kasvi, ja kukkii vasta toisena vuonna. Tässä penkissä on sitten pysynyt 1. vuoden vihreä kasvusto ja 2. vuoden kukkiva kasvusto yhtäaikaa vuodesta toiseen.

Tykkään että saa suht rennosti kasvaa mielensä mukaan tässä reunustamassa polkua pihan laitamilla.

Vaalea harjaneilikkaa

Punaisen eri sävyjä harjaneilikkaa

Kirjava harjaneilikka päivänkakkaran kera

Väriloistoa

Kissojen kesäelämää

Kasvimaan harso kiinnosti alkukesästä 🐾

Kissat nauttivat kauniista kesästä rennolla otteella. Välillä jaksaa juoksennella ja seurata ihmisten touhuja. Kaikkia maassa mönkiviä ja ilmassa lentäviä ötököitä on ihan pakko yrittää saalistaa 😼. Helle tosin uuvuttaa ja välillä on otettava
 päivätorkut. Illan viiletessä taas jaksaa juoksennella ja etsiä saalista. Onneksi valoisaa aikaa riittää pitkälle yöhön.

Maatiaskissat ovat kyllä tosi tärkeitä hiirten ja myyrien kurissa pitämiseksi. Muuten olisi pulassa niiden kanssa, kun hiiret valtaavat rakennusten ullakot ja ulkorakennukset. Kauppojen tuholaishyllyssä sitten kyllä riittää jos jonkilaista hiirenkarkotinta ja pyydystä. Olin etsimässä ampiaispesän hävitykseen sopivaa ainetta, niin tuli tämäkin pantua merkille. Ampiasmyrkyt on näköjään tänä kesänä olleet tosi tarpeeseen, kun kaikissa kaupoissa joista sitä on hakenut, hyllyt ovat tyhjillään sillä kohtaa. Kissat ovat paras ja myrkytön keino 😹 hiiripopulaation rajoittamiseen. Vaikka tuntuu, että nekään pysty kaikkia ja etenkään myyriä kurissa pitämään. Viime talven aikana varsinainen myyräpoppoo oli herkutetellut ja pistänyt poskeensa aikamoisen määrän kasvien juuria. Sitten ihmettelin keväällä, kun rinteestä on puolet kasveista hävinnyt ja tilalle nousee vain rikkaruohoa. No onneksi nämä myyrävuodet tulevat ja menevät, eli välillä niitä on haitaksi asti ja välillä ei näy merkkiäkään.

Vili mietiskelee

Veden äärellä tarkkailuasemissa

Helle väsyttää

Mitäs seuraavaksi tehtäis?

Keijunmekko ja tarhapetunia

Keijunmekko ja tarhapetunia iltavalossa

Ihanaa, kun kesällä saa nauttia kevään aherruksesta siemenpussien ja kylvösten kanssa 😻. Keijunmekko kasvaa hyvin amppelissa ollakseen vain yhdestä pikku taimesta. Ensi vuonna jos tätä laittaa, pitääkin istuttaa vähintään kolme tainta samaan amppeliin.

Tarhapetunia Purple Piruette tuotti niin paljon taimia, että niitä on nyt kukkimassa monessa ruukussa. Se on ollut mukava yllätys kukinnan määrän ja koon suhteen. Kukat ovat todella suuria ja rimpsureunaisia, kerrottu kukka on lähes tennispallon kokoinen. Valkoisen määrä kukissa vaihtelee, osa on lähes valkoisia purppurareunalla ja osa toisin päin lähes purppuraa pikkaisella valkoisella reunalla. Ei olisi osannut arvata, että kukat on tällaisia, kun katsoi siemenpussin kuvaa 😸. Tätä pitää laittaa toistekin kasvamaan, jos sattuu sopivasti taas kaupassa kohdalle.

Samaa 'Purple Piruette' petuniaa riittää moneen ruukkuun

Suuria kerrottuja rimpsureunaisia palleroita

Alppiruusujen taikaa

Alppiruusut ovat alkukesän odotettuja kukkijoita. Tänä kesänä sen kukinta oli jo tosi aikaisin, kiitos ennätys lämpimän toukokuun. Niiden loistoa sai ihailla jo kesäkuun alusta. Perhosetkin tykkäävät näistä kukista 😺. Tämä kuvan perhonen on ritariperhonen.

Perhosia on mukava seurailla, ja olisi kiva oppia tuntemaan niistä vähän useampia lajeja.
Meidän lähellä on luonnossa karttaan merkitty harvinainen perhosniitty. Kävimme siellä juhannuksen aikaan ja odotus oli että näkisi tosi paljon perhosia. Paikan päällä huomasi, että niitty oli jo kasvamassa umpeen puuntaimia ja ruohoniittyä. Eli perhosten kukkaniitty oli hävinnyt, kun siellä ei ollut enää laidunnettu lampaita. Tosi harmi, näin ne hienot perhoslajit vähenevät, kun niiden elinympäristöt häviää. Olisi mukavaa, jos jokin taho, joka saisi pidettyä näitä niittyjä kunnossa perhosia silmällä pitäen.

Ritariperhonen 

Alppiruusun kukinta parhaimmillaan

Voiko olla enempää kukkia yhdessä pensaassa

Kissat tykkäävät seikkailla metsässä alppiruusujen takana. Niillä on siellä mukavan varjoisaa ja varmaan ties mitä tutkittavaa. Saniaisten väliin eksyy mukavasti, kun se peittää metsän.

Kuin Tarzan leffasta 

Mikäs tuolla lentää?

Kesän herkkuja

Nami nami! Kesän herkkuja lautasella. Itse pyydettyä kuhaa valkosipulissa paistettuna. Lisänä itse kasvatettua salaattia, jonka päällä itse kasvatetut herneet mansikoiden kera. Omat perunat eivät vielä ehtineet tälle lautaselle.

Näitä makuja sitä kaipaa koko talven.

Kuhaa salaatin kera

Kalareissun auringon lasku

Tilli on kasvanut suht hitaasti vaikka kasvimaata on sadetettu aina silloin tällöin. Vähän siitä riittää jo käyttöön kuitenkin ja maustaa kalan päällä juuri sopivasti. Ensi vuodeksi voisikin laittaa myös valkosipulia kasvamaan. Olisihan se tosi kiva syödä omassa pihassa kasvatettua kaupan ties mistä tuotetun sipulin sijaan.

Omassa pihassa viljely on siitä mukavaa, että tietää tarkalleen millaisissa oloissa ne kasvaa ja ettei niiden päälle ole suihkutettu rikkaruohomyrkkyjä ja lannoitettu myös kemiallisilla lannoitteilla. Täysin luomua on varmaan tosi vaikea kasvattaa itse, kun pitäisi jokainen siemenkin olla luomuna tuotettu. Eli ei riitä, että itse ei lisää mitään kemikaalia maahan vaan kylvöön käytetty siemenetkin pitäisi olla luomulaatuisia. No, jos ei kasvun aikaan ole lisätty aineita, niin onhan sekin jo hyvä lähtökohta puhtaammalle ruualle.